anterokivela

Sisällön tuotto- ja julkaisupalvelut siirretty uuteen sivustoon. Takaamme, että näin voimme palvella teitä entistä paremmin ja tehokkaammin.

Kevät saapuu, hormonit hyrrää ja on aika jatkaa kirjoittamista talvihorroksen jälkeen.

Näin alkukeväästä tulee jälleen ajankohtaiseksi ylioppilaskirjoitukset ja sen myötä rakkaan nuorisomme mielentila, jota tämä koettelemus projisoi. Tämän vuoksi huolestuin kuullessani tämän vuoden äidinkielen esseekokeen aiheet ja tarkemman analyysin jälkeen olin suorastaan järkyttynyt.

Aiheiden laatijat olivat halunneet vaihtoehtojen koskettavan mm. lukiolaisten omaa elämää. Toivon todella, että ylioppilaslautakunta on pahemman kerran erehtynyt pyrkimyksissään, koska muuten abiturienttiemme tulevaisuus näyttää harmaalta.

Kun ylioppilaskokelaat joutuivat maanantaina kirjoittamaan esimerkiksi Lähi-idän sotaisasta tilanteesta tai ihmisen ja koneen suhteesta, herää kysymys, milloin on menty näin pitkälle? Ei maamme lukiolaisten pitäisi joutua kirjoittamaan tällaisista yleistä järkytystä aiheuttavista aiheista. Heidän mielensä ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt ja he voivat traumatisoitua yllättävän herkästi. Lisäksi jotkut aiheista olivat aivan liian tuoreita ja ajankohtaisia, että niistä olisi saanut kirjoitetuksi kunnollista ainetta.

Yhtenä vaihtoehtona oli ollut myös huippu-urheilijan elämäntilanne uran loputtua. Joudun toistamaan itseäni, kun sanon että en voi käsittää miten tällaisen tabun voi nostaa aiheeksi kansakuntamme isoimmissa kirjoituskilpailuissa. Valitettavasti tämä oli vasta jäävuoren huippu. Yhdeksi aiheeksi oli kehdattu laittaa runojen ja musiikin välinen suhde. Kenenkään ei pitäisi joutua kirjoittamaan tuollaisesta aiheesta, koskaan.

Haluankin nyt vedota tällä kirjoituksella ylioppilaslautakuntaan ja sanoa, että ei kaikki ole niin turmeltunutta ja menetettyä, vaikka nyt siltä saattaakin tuntua. Tunnelin päässä näkyy valoa ja ensi vuonna kevyemmät ja perinteisemmät aiheet meidän omille pikku kullanmuruille.

Taivaalta alas tullut valkoinen materia, L.U.M. I, on saanut kansakuntamme pelokkaiksi ja pohtimaan omaa kuolevaisuuttaan.

Fiksummat ihmiset haluavat rajoittaa kansalaisten tekemisiä, menemisiä ja pelkästään sanomisia laeilla ja rajoituksilla. Valvontaa on lisättävä, jotta tämä onnistuisi.

Tähän mennessä rajoitusten välttämättömyyttä on perusteltu sen kuolemantapauksien ennaltaehkäisevällä vaikutuksella ennakkotapauksiin nojautumalla. Kehitys on kuitenkin vasta lähdössä nousuun. Lopulta ideaalitilanne on täysin kontrolloitu yhteiskunta, jossa yksilöt juoksevat pyöreässä huoneessa etsien nurkkia. Tosin juoksemiseen voi tulla riippuvaiseksi ja yhtä putkea ilman unta ja ravintoa ravaaminen voi tulla hengenvaaralliseksi. Eikö paras tapa estää kuolema olisi sterilointi?

Yksilöllä ei ole oikeuksia, ei valinnanvapautta eikä hänelle edes anneta mahdollisuutta päättää omasta elämästään. Hyvä niin. Hän on kuitenkin liian yksinkertainen ymmärtämään elämän todellista tarkoitusta; elää mahdollisimman pitkään tekemättä ja nauttimasta mistään.

Keskitymme olemaan huolissamme päihteistä kuten alkoholi, tupakka ja huumeet. Kuitenkaan emme huomaa, että kaikken vaarallisin ja laajimmalle levinnyt aine liejuu aivan silmiemme alla.

Musta kulta. Olemme onnistuneet koukuttamaan itsemme siihen ilman paluuta. Tätä ainetta tarvitaan melkein kaikessa mitä hyvinvointiyhteiskunta sisällään pitää. Voitaisiin siis sanoa, että tämä systeemi on rakennettu öljystä. Ainakin se on yhtä heikkoa ja läpinäkyvää kuin muovi.

Puhumattakaan päihteen mahdista aiheuttaa sotia, se saa myös talousjärjestelmän voimaan pahoin. Sillä ei enää ole väliä onko kyseessä syy vai seuraus, koska joka tapauksessa tämä ryyppyreissu tulee aiheuttamaan suurimman maailmanlaajuisen krapulan mitä on koskaan nähty.
Noh, ainakin ollaan tekemässä historiaa.

Kirjoituksissa käytetään sanoja kuten hyvinvointiyhteiskunta tai tietoyhteiskunta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että allekirjoittaisin näiden asioiden olemassaolon tai ainakaan tulkintoja, joiden mukaan esimerkiksi hyvinvointivaltiossa kaikki on hyvin, jokaisella hyvä olla eivätkä asiat mitenkään voisi olla paremmin.
Uskokaa tai älkää, näitäkin uskomuksia on, mutta onneksi tämä ei ole uskon asia.

Suomi on yhteiskunta ja kyllä täällä tietoakin on. Asumme siis tietoyhteiskunnassa.
Alunperin tuo sana merkitsi erilaisten teknisten tilastojen ja mittarien kärjessä olemista. Mutta kehitystä on tapahduttava, jos on aikomuksia myös pysyä siellä. Täällä kehitys on pysähtynyt tasolle, jossa perheet ostavat halvalla Gigantista tietokoneita masturbaatiokoneiksi sekä mahdollisimman isoja HD-televisioita skaalaamaan tv-lähetyksiä entistä suttuisemmiksi.